Olen löytänyt (ilmeisesti myöhässä, kuten aina) hienon brittiläisen humppayhtyeen nimeltä Mumford & Sons. Pojat soittavat iloista folkkirokkia (?) ja muutaman vuoden takainen viisu Little Lion Man raikasi ahkerasti ainakin radiossa. Muistan kuulleeni kyseistä kappaletta, mutta en silloin noteerannut yhtyettä tarkemmin. Joku jopa linkitti yhtyeen toisen kappaleen sosiaalisen median sivustolle, mutta yhden kuuntelukerran jälkeen videoita keräävä sivusto taisi kaatua.
Asiaan päästäkseni yhtye pulpahti jälleen elämääni tämän vuoden tammikuussa. Olimme vierailulla ystävämme luona Antwerpenissa ja juomapainotteiseen tarjoiluun erikoistuneessa kiinteistössä Little Lion Man soi juuri ennen sulkemista.
En tosin silloin tiennyt, että kyseessä on yhtye Mumford & Sons ja että kappale on edellämainittu, joten haparoivin sormin kirjoitin veisun pätkän muistiin. Kotomaahan palatessa kirjoitin veisun osia tiedonhakusivustoon ja kas, yhtye ja kappale löytyivät!
Mutta jännitystarina ei pääty vielä tähän. Kuuntelin myös Cave-nimisen kappaleen, josta pidin kovasti.
Kappaleessa oli jotain tuttua ja turvallista, ja pähkin hetken, ennenkuin keksin mistä Cave-kappaleen alku on saanut kaikuja.
Vanha kunnon Samuli! Tuo taiteen monilahjakkuus, jota ilman tämäkin maa olisi jäänyt vaille...no, jäänyt vaille jotakin.
Ja koska tämä yhteneväisyys on minun homeiseen sävelkorvaani niin ilmiselvä, en tiedä pystynkö koskaan enään katsomaan Mumfordia ja hänen poikiaan silmiin. Toisaalta on mahtavaa, että kaksi näin erilaista kappaletta on saatu aikaiseksi näin samankaltaisesta sävelestä. Tiedän, etteivät tällaiset "yhteneväisyydet" ole harvinaisia musiikkimaailmassa. Tuskin edes teatterin ja kirjallisuudenkaan aloilla.
Hienoa on minusta on se, että toinen kappale on tuonut minulle musiikillista iloa ja auttanut selviämään toisen kappaleen aiheuttamista traumoista.
ABBAn sanoin, "thank you for the music."
