Tuli hankituksi siis kaksi hyvin erilaista leffaa (joskin molemmissa sukelletaan hetkeksi toiseen todellisuuteen, Mike Renton vessanpöntön ja Coraline pienen oven kautta).
Coraline oli ensimmäinen 3D:nä näkemäni leffa, muistaakseni se oli hyvä, mutta suurin osa ajasta meni lasien ihmettelyyn ("Hei tää näyttää ihan erilaiselta ilman, kato miten tää toimii, au silmiä särkee" jne.) joten uskon leffan olevan parhaimmillaan ihan kotisohvalta käsin.
Trainspotting taas on niin tunteita herättävä nuoruusvuosien muisto että sen oston voi perustella pelkästään nostalgiasyillä. Kyseessä on mainio raina musiikkeineen kaikkineen, joten jos joku on välttynyt sen näkemiseltä niin suosittelen lämpimästi. Löysin jopa tämän viehkeän kuvan, muistaakseni äiti auttoi kääntämään vaikeimpia julisteen sanoja suomeksi. Aww.
Tuon ajan tyylistä on jäänyt vain punaiset kynnet, nykyään olen vanha ja tylsä enkä jaksa istua kahta iltaa putkeen kun joku murhaa hiuksiani kuitupidennyksillä. Oh those times!
