Pöytäliinasunnuntai

On hemmetin vaikea ottaa itsestään kuvaa, jos ei omista kamerajalustaa tai edes kameraa, jossa on laukaisimen ajastus (tai sitä ei löydä ja tuskastuu).

Ruutupaita on ollut rakkauteni aina 90-luvulta lähtien, jolloin flanelliruutupaidat tulivat muotiin (ala-asteella ainakin!). Itselläni oli niitä viisi, sama malli eri väreissä. Näytin metsurin lapselta suoralahkeisissa hailakansinisissä farkuissa ja löysänmallisissa paidoissani puolet ala-asteajastani.
Nykyään olen siirtynyt metsurista pikaruokapaikan tarjoilijaksi/pöytäliinaksi. Ehkäpä joku päivä vielä löydän sisäisen flanellipaitalapseni uudestaan!

Paita on toisenkäden Henkkamaukkaa, koru myös kirppikseltä.