Keveyden sietämätön olemus

Opiskelussa on se huono puoli, että yllättäen edessäsi voi olla viikon loma.
Siis viikko ilman mitään tekemistä! Mahtavaa, nyt voin hoitaa loppuun kuvitustyön, tehdä keskeneräiset koulutehtävät, siivota, ommella, lenkkeillä, lukea ja katsoa suuria venäläisiä klassikkoteoksia!

Tämän kaiken sijaan en tehnyt mitään. Päivät valuvat sormista kuin kuola suupielestä tuijottaessani amerikkalaisia saippuasarjoja, syödessäni suklaata ja valmisruokaa, päivittäessä blogia tai vain haahuilemalla Youtubessa katsomassa samaa kissavideota uudestaan ja uudestaan.

Loppujen lopuksi luin kolme sivua kirjaa, join lukemattomia kuppeja kaakaota, tein pahaa keittoa, jonka mies söi mukisematta, lainasin leffoja kirjastosta, palautin leffoja kirjastoon, rapsutin kissaa. 

Kävin myös kolmeen ulkovaatekertaan toppautuneena "lenkillä", mikä tarkoitti lyllertämistä lähipuistoon ja takaisin kotiin. 

Tämä viikko on ollut monella lailla omituinen. Kun koulu ei velvoita, on kovin vaikeaa keksiä tekosyitä sille, miksi ei tekisi keskeneräisiä asioista. Ennen on voinut päivän jälkeen tyytyväisenä lösähtää sohvalle ja todeta, että on päivän velvollisuutensa hoitanut, enää ei tarvitse tehdä mitään. Viikonloppuna sitten. 

Olen todennäköisesti tämän viikon jälkeen stressaantuneempi kuin ennen, koska minua painaa valtava syyllisyys ja karu todellisuus: on perjantai, enkä ole saanut koko viikkona aikaiseksi mitään, mitä piti.

Paitsi tämän piirroksen:

Ik hou van je, Antwerpen

Je t'aime, Anvers.
En olisi näkemättä uskonut, jos joku olisi väittänyt Antwerpenin olevan kaunis kaupunki. Lisäksi se on kaupunki, josta on helppo pitää.
Ennen reissua ystävän vaihto-opiskelukaupunkiin olin yhdistänyt Antwerpenin jostain syystä lasketteluun. Kartalla se sijaitsi jossainpäin Hollantia, kunnes minulle viimeistään lentokentällä selvisi, että olemme menossa Belgiaan. Köh.
Antwerpen on vähän kuin Belgian Tampere. Se on asukasluvultaan Helsingin luokkaa, mutta ihmisiä ei ole tungokseen asti (paitsi pääostoskadulla, mutta niin on aina). Ruoka on herkullista ja sitä on riittävästi. Kaupungissa on luonnetta, mitä ei voi sanoa nykyisestä pääkaupungista Brysselistä.
Siellä oli pissivä poika ja kolossaalisia toimistotaloja.

Ja tämä jäi mieleen Brysselistä:

Elämän pienet yhteneväisyydet

Olen löytänyt (ilmeisesti myöhässä, kuten aina) hienon brittiläisen humppayhtyeen nimeltä Mumford & Sons. Pojat soittavat iloista folkkirokkia (?) ja muutaman vuoden takainen viisu Little Lion Man raikasi ahkerasti ainakin radiossa. Muistan kuulleeni kyseistä kappaletta, mutta en silloin noteerannut yhtyettä tarkemmin. Joku jopa linkitti yhtyeen toisen kappaleen sosiaalisen median sivustolle, mutta yhden kuuntelukerran jälkeen videoita keräävä sivusto taisi kaatua. 

Asiaan päästäkseni yhtye pulpahti jälleen elämääni tämän vuoden tammikuussa. Olimme vierailulla ystävämme luona Antwerpenissa ja juomapainotteiseen tarjoiluun erikoistuneessa kiinteistössä Little Lion Man soi juuri ennen sulkemista. 

En tosin silloin tiennyt, että kyseessä on yhtye Mumford & Sons ja että kappale on edellämainittu, joten haparoivin sormin kirjoitin veisun pätkän muistiin. Kotomaahan palatessa kirjoitin veisun osia tiedonhakusivustoon ja kas, yhtye ja kappale löytyivät!

Mutta jännitystarina ei pääty vielä tähän. Kuuntelin myös Cave-nimisen kappaleen, josta pidin kovasti. 

Kappaleessa oli jotain tuttua ja turvallista, ja pähkin hetken, ennenkuin keksin mistä Cave-kappaleen  alku on saanut kaikuja. 

Vanha kunnon Samuli! Tuo taiteen monilahjakkuus, jota ilman tämäkin maa olisi jäänyt vaille...no, jäänyt vaille jotakin.
Ja koska tämä yhteneväisyys on minun homeiseen sävelkorvaani niin ilmiselvä, en tiedä pystynkö koskaan enään katsomaan Mumfordia ja hänen poikiaan silmiin. Toisaalta on mahtavaa, että kaksi näin erilaista kappaletta on saatu aikaiseksi näin samankaltaisesta sävelestä. Tiedän, etteivät tällaiset "yhteneväisyydet" ole harvinaisia musiikkimaailmassa. Tuskin edes teatterin ja kirjallisuudenkaan aloilla.

Hienoa on minusta on se, että toinen kappale on tuonut minulle musiikillista iloa ja auttanut selviämään toisen kappaleen aiheuttamista traumoista.

ABBAn sanoin, "thank you for the music."

Hui!veja

Kuvat Museokeskus Vapriikista.

Värjäysruletti

Koska en selvästikään omaa ompelutaitoja, päätin tuunata kirppikseltä löytämäni mekon värjäämällä. Valkoinen mekko oli alkujaan jo kaunis, mutta ei kovin käytännöllinen.

Värjäämiseen käytin Dylonin Navy Blue-väriä (kyseessä on siis pesukoneessa tapahtuva värjäys). Parhaiten väri soveltuu puuvillakankaille, jolloin väri on aika tarkalleen se, mitä paketti lupaa. Koska asioita ei koskaan kannata pelata varman päälle, lähdin kokeilemaan värjäystä mekon materiaaliselosteesta huolimatta:

Keinokuituihin tuo värjäysaine ei tartu, ja lopputulos on haaleampi kuin puuvillaa värjätessä. Pakko oli kuitenkin ohjeen vastaisesti kokeilla, miten käy. Lopputulos oli tällainen:

Väristä tuli harmaansininen, joka sopii jopa ehkä paremmin kuin paketin lupaama tummansininen, koska kyseessä on kesämekko. Nappejakin löytyi juuri sopiva määrä mummon kätköistä. Joskus uhkarohkeus kannattaa!

Kissoja ei vahingoitettu värjäyksen aikana.

Kaukaa t-paitaa muistuttavat vaatekappaleet

Olen sisimmässäni käsityöihminen. On mahtavaa kuvitella mitä mielikuvituksellisempia vaatekappaleita, nähdä itsensä valoisassa ullakkoateljeessa tekemässä tuosta noin vaan koko vuoden vaatekerrastot ja kuulla tuttavien ihastelevia kommentteja luomuksistaan.

Design-putiikeissa ja käsityöliikkeissä käydessä minut valtaa aina perihämäläinen Mää teen ite!- asenne ja intoa puhkuen hamstraan kotona kankaankappaleita ja vanhoja alkkareita, koska "kyllä mää joku päivä näistä jotain hianoa teen!".
Todellisuus on karu. En koskaan jaksa toteuttaa suunnitelmia, hermostun jos asiat ei suju ja kaksion yhden neliömetrin kokoisen ruokapöydän ääressä ompeleminen kissan työntäessä tassua neulan väliin ei ole kaikista luovin ympäristö.

Mutta! Tänään päätin saattaa loppuun vuosi sitten alkaneen projektini ja ommella t-paidan! Ihan ite! Ja koska en varmasti ole ainoa joka haaveilee omaavansa loistavan ompelutaidon ja sorminäppäryyden, niin seuraavassa on ohjeet, jotka toivottavasti innostavat myös teitä ompelun ihmeelliseen maailmaan!

Leikkaa kaavat jo mieluiten vuotta ennen, ja anna niiden rypistyä jossain komeron perällä.

Älä missään nimessä seuraa kaavakirjan antamia neuvoja.

Grungemaisen lopputuloksen saat, kun ompelet hihan paitaan saumapuoli ulospäin.

Jännät puhvimaiset hihat saat mittaamalla kaavat väärin.

Periaatehan on, että mitään ei ommella uusiksi. Jos kuitenkin on ommellut hihat umpinaisiksi, ei ratkomiseen käytetä ratkojaa, vaan Fiskarsin keittiösaksia.

Koneen saa kivasti puhdistettua rassaamalla kangasta puolakotelossa.

Saumojen kohdistus on tärkeää.

T-paita on kesävaate, joten tuuletusaukot ovat kätevä lisä ja jännä yksityiskohta!

Ja t-paita on valmis! Itse tehty on aina persoonallisempi ja tekoprosessistakin jää hyvä mieli!

Ohjeena on käytetty Joka tyypin kaavakirjaa, joka on pätevä oman alansa teos. Toivon kuitenkin, että siitä tehtäisiin hieman alemman älykkyyden ja keskittymiskyvyn omaaville oma painos.